Alkulähteillä...

Mikä on se paikka joka saa metsässä kulkijan taatusti pysähtymään? Ihmettelemään mikä tuo on joka pysyy sulana kovimmillakin talvipakkasilla, tuo outo merkki karttapohjalla... Ja janoisen kulkijan ystävä.

No, sehän on tietysti lähde, josta pulppuaa kristallinkirkasta jääkylmää pohjavettä, tuota elämää ylläpitävää ainetta. Vetyä ja happea kemiallisessa sidoksessa - mitä ilman ei kukaan pitkään elä.

Ainakin minut niin pieni kuin isokin lähde lumoaa. Kun pinnan heijastuksen läpi näkee miten lähteen pohjasta pöllyää jienoa hiekkaa, tai savipohjasta pulpahtaa kuin hidastetussa filmissä; sitähän seuraisi vaikka kuinka kauan. Miten hypnoottisesti tuo vetääkin puoleensa!

Näistä kohtaamisista ja lähteiden etsimisestä sain varmasti alkuidean veden kulun seuraamisesta. Mitä vedelle oikein tapahtuu kun se neitseellisenä ja täysin puhtaana aloittaa matkansa läpi asuinalueeni hitaasti virtaavien vesistöjen kautta Pohjanlahteen saakka.