Pinnan alla - ensimmäinen kokeilu
Ensimmäinen ajatus vedenalaiskotelon saavuttua oli että itse kotelo on tosi jäätävän kokoinen... suorastaan iso ja painava. Erikseen tuli itse kamerakotelo ja sitten siihen liitettävä dome l. kupu jonka sisään objektiivin saa sujautettua. Mukana oli selkeät ohjeet. ,muutamia varaosia, silikonirasvaa kumitiivisteisiin ym. ym. pikkusälää.
Trimmailua ja testailua - kuivaharjoittelua
Kotelon sisään mahtuu peilitön järjestelmäkamerarunko objektiiveineen. Linssidome piti valita juuri sille objektiiville jota veden alla aikoi käyttää. Minulla itse selvä valinta oli 24-70mm zoom. Linssidomen sivussa on pieni "ruuvi" jolla polttoväliä voi muuttaa veden alla kuvatessa. Suurimmaksi osaksi vedenalaiskuvauksissa tuli käytettyä kuitenkin laajakulmaisinta polttoväliä.
Suhteellisen luotettavalta kotelo alkoi vaikuttaa - ehkäpä tamän uskaltaisi veteen laittaa? Toki kotelossa on valovaroitin ja äänimerkki joka hälyttää jos vettä pääsee kotelon sisään.
Veden alle...
Ensikaste kotelolle kotipaikan rannassa järven jäidenlähdön aikaan
Huoli pois ja kamera reilusti veteen - ja äkkiä pois tarkistukseen pitääkö kotelo. Pitää! Loistavaa!
Kahluuhousut jalkaan, hihat ylös ja järveen kahlaamaan jäiden sekaan. Kuvia tuli raksuteltua aikamoinen määrä - mutta toki opettelua oli tämän uuden elementin parissa. Ja K-Y-L-M-Ä-Ä! Kädet olivat jäässä alta aikayksikön kun nolla-asteisessa vedessä uitin kameraa. Mutta hieno oli eka kokeilu. Se tuli kyllä huomattua miten tummaa vesi on paikallisissa järvissä - täälläpäin kirkkaita vesiä ei käytännössä ole - humus värjää vedet tummin sävyin...