Lumikenkien äänekäs rahina kovaa hankea vasten tuntuu suorastaan rikolliselta. Tuon tuostakin pitää pysähtyä - ei vetämään henkeä - vaan kuuntelemaan. Hiljaisuus ja rauhallisuus on suorastaan käsin kosketeltavaa. Kevätauringon valo häikäisee silmiä, kun se vielä heijastuu puhtaan valkoiselta lumelta.
Tästä linkistä pääsee lukemaan ja kuuntelemaan mitä näyttelystä kerrotaan. Valitettavasti Ylen toimittaja kävi jo näyttelyn rakentamisvaiheessa, ja en ollut silloin paikalla. Mutta, Vetelin Taidekartanossa on samaan aikaan muutakin nähtävää kuin oma Veden följyssä -näyttelyni. Luonto365 - yhteisnäyttelyn osallistujista Anu Juuri, Mikko Jauhiainen,...
Lämpimästi tervetuloa valokuvanäyttelyyni!
Kahden vuoden aikana kuvatut teokset laitetaan nyt esille, ja se tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä.
Veden mukana liikutaan veden alla, pinnalla, kuin ilmassakin - niin pienissä vesissä kuin isommissakin. Teokset ovat Kala- ja Lestijokilaakson sekä rannikon vesialueilta.
Toivottavasti tämä näyttely herättää...
Nyt se näyttely viimein pidetään! Viime vuonna koronaepidemian takia peruttu näyttely toteutetaan tänä kesänä, ja se on avoinna Vetelin Taidekartanossa 15.6.-31.7. Aukioloajat Taidekartanon sivuilta.
Pitkäaikaista nuoruuden haavetta kohti olen kulkenut määrätietoisesti ja kärsivällisesti. Haaveena on ollut päästä tekemään korkealaatuista luontovideota. Opiskelut tämän osalta alkavat olla loppusuoralla - ja videoinnin osuus tästä on käyty läpi. Pitkäaikainen harrastus on näin muuttunut sekin ammatiksi. Haussa on isompi projekti, jonka parissa -...
Koronaepidemian takia näyttelyni siirtyyy vuoden 2021 kesään. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kaikkien muiden kuvaajien kanssa tähän ratkaisuun. Niinpä tämä Vetelin Taidekartanolla pidettävä Luonto 365 -valokuvanäyttely eli 8 luontokuvaajan näyttelykokonaisuus (jokaisella oma erillinen näyttelynsä) on nähtävillä vasta vuoden päästä. Harmillista...
Mikä on se paikka joka saa metsässä kulkijan taatusti pysähtymään? Ihmettelemään mikä tuo on joka pysyy sulana kovimmillakin talvipakkasilla, tuo outo merkki karttapohjalla... Ja janoisen kulkijan ystävä.
Maaliskuu maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää - sanoo vanha sanalasku. Tänä vuonna tuo ei oikein ainakaan täälläpäin ole pitänyt paikkaansa koska koko talvi on ollut lähes lumeton.
Koronaviruksen vuoksi moni asia tuntuu nyt olevan kovin epävarmaa - myös tulevan näyttelyn toteutuminen. Mutta tästä huolimatta rakentaminen jatkuu kaiken muun sekaannuksen keskellä. Näillä näkymin näyttelyä ei siirretä, mutta on silti syytä varautua siihenkin.
Ensimmäinen ajatus vedenalaiskotelon saavuttua oli että itse kotelo on tosi jäätävän kokoinen... suorastaan iso ja painava. Erikseen tuli itse kamerakotelo ja sitten siihen liitettävä dome l. kupu jonka sisään objektiivin saa sujautettua. Mukana oli selkeät ohjeet. ,muutamia varaosia, silikonirasvaa kumitiivisteisiin ym. ym. pikkusälää.
